Stressi aktivoi autonomisen hermoston sympaattista osaa, joka mahdollistaa kehon tehokkaan käytön stressaavassa tilanteessa. Parhaimmillaan stressi parantaa suorituskykyä ja jaksamista, mutta pitkittyessään stressi on tutkitusti haitaksi terveydelle, mielenterveydelle ja suorituskyvylle. (1:375–376.) Osteopaatti on anatomian sekä hermoston asiantuntija ja voi olla tukenasi mm. autonomisen hermoston tasapainottamisessa. Osteopatia voi auttaa oireiden vähentämisessä, homeostaasin tukemisessa, verenkierron lisäämisessä halutuille alueille ja paranemisprosessin nopeuttamisessa. Pitkään jatkuneessa hypersympaattisessa aktiivisuudessa ja faskiakireyksissä lymfakierto heikentyy, millä on vaikutusta kehon immunologiaan ja kykyyn ylläpitää homeostaasia. Stressillä on siis epäedullinen vaikutus immuunijärjestelmään (2). Pitkäkestoinen stressi lisää monien sairauksien vaaraa (3:141). Pitkittynyt kortisoli ja katekoliamiini tason nousu, joita stressi aikaansaa, saattaa aiheuttaa tulehduksellisuutta joka voi altistaa mm. diabetekselle, univaikeuksille, sydän ja verisuonisairauksille, syövälle, autoimmuunisairauksille, oppimisvaikeuksille, hippocampuksen rappeutumiselle ja masennukselle. (kts. 3)

Tunnistatko sinä stressin oireita ja huomaatko ylikuormituksen?

Stressi saattaa aiheuttaa niin psyykkisiä, fyysisiä kuin emotionaalisia oireita ja stressi voi mahdollisesti vaikuttaa myös käyttäytymiseen. Saatat tunnistaa sympaattisen hermoston aktivoitumisen esimerkiksi sykeen kohoamisena, hengityksen tihenemisenä ja lihasten aktivoitumisena. Tyypillisiä fyysisiä oireita pitkittyneessä stressissä voi olla esimerkiksi päänsärky, hartiakipu, lihasjännitys, jatkuva väsymys, ruokahalun muutokset. Stressistä aiheutuvia psyykkisiä oireita voivat olla vaikeus tehdä päätöksiä, vaikeus ajatella selkeästi, vaikeus keskittyä sekä kielteiset ajatuskehät. Tyypillisiä emotionaalisia oireita stressiin ovat ärtyneisyys, itkuherkkyys, ahdistuneisuus, ailahtelevaisuus ja ilon tunteen katoaminen. Käytöksessä liiallinen stressi voi näkyä raivon puuskina, liiallisena nautintoaineiden käyttönä, eristäytymisenä, vastuun välttelynä ja riitoihin ajautumisena. (1:376.)

Autonomisen hermoston tasapainottamiseksi osteopaatti käsittelee todennäköisesti ainakin rintarangan ja koko rintakehän alueen sekä erityisesti kallon alueelta vagus hermon kulkureitin mahdolliset kudosjännitykset. Saatat saada kotiläksyksi myös pallea hengitysharjoituksia. Osteopatiassa hoito on aina yksilöllinen ja toteutetaan juuri sinun tarpeisiisi. Hoidossa pyritään tunnistamaan yksilölliset tarpeet alkuhaastattelun ja tutkimusten avulla ja näihin pohjautuen valitaan hoitomalli esimerkiksi biospykososiaalinen hoitomalli sopii monesti stressistä palautuvalle. Pyritään tunnistamaan yksilöllisesti stressin oireet ja reagoidaan niihin sekä autetaan löytämään keinoja säädellä omaa stressikokemusta, erityisesti kehollisesti. (kts. 4) Autonomisen hermoston toimintaa ei normaalisti voida säädellä tahdonalaisesti, kuitenkin hengityksellä voidaan vaikuttaa samoihin toimintoihin ja ajatukset ja tunteet voivat vaikuttaa autonomiseen hermostoon. Voisikin ennemmin sanoa, että autonomisten toimintojen säätely vaatii harjoitusta (3:104–145).

Pidä huolta ja muista varata aikaa omalle hyvinvoinnille.

Tapiolan osteopatia,
Ilona Rinne

Lähteet:

  1. Arajärvi & Thesleff 2020. Suorituskyvyn psykologia.
  2. Koskenvuo 2000. Aiheuttaako stressi somaattisia sairauksia? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2000;116(20):2288-2295 https://www.duodecimlehti.fi/duo91832
  3. Sand, Sjaastad, Haug, Bjålie, Toverud 2012. Ihminen. Fysiologia ja anatomia.
  4. Osteopatian kansallinen CEN-standardi